"Ruvetaas tekemään!"

On kulunut jo reilu 15 vuotta siitä, kun Urpo Parviainen ohjasi ensimmäisen puukkokurssinsa Ilomantsin kansalaisopistossa.
– Kun aloitin puukkokurssien vetämisen, silloin puukot taottiin vielä käsin, Parviainen muistelee.
Puukkokurssin tunteja järjestetään kahdesti viikossa.
– Kansalaisopistossa opettamisessa haastavinta ovat tiukempipäiset kurssilaiset, jotka eivät usko, miten jokin asia tehdään. Muta parasta opettamisessa on, kun siellä tapaa monenlaisia ihmisiä ja kuulee monenlaisia tarinoita. Puukkokurssille on osallistunut sellainen tarinankertojien porukka, joka kertoo kokemuksiaan tekemisen ohella, Parviainen kuvailee.

Parviainen ei muista tarkkaan tekemiensä puukkojen lukumäärää.
– Onhan niitä tullut tehtyä, ja kaikki tekemäni puukot ovat olleet käyttöpuukkoja ja päässeet suorittamaan tehtäväänsä.
– Innostuin itse aikanaan puukkojen tekemisestä, kun Mauri Huurre veti puukkokurssia. Silloin ajattelin, että: ”Perhana, ruvetaas tekemään!”.

Vaikka puukkoja Parviainen on tehnyt jo monia ja opetusvuosiakin on kertynyt useita, kohtaa hän yhä edelleen uusia asioita puukkojen parissa.
– Kansalaisopiston POTROIT -kevätnäyttelyssä oli nähtävänäkin jos jonkinlaista kurssilaisten tekemää puukkoa, ja tekomateriaalejakin oli useita erilaisia. Yhdessä näyttelyssä esillä olleessa puukossa oli fimo-muovailuvahasta tehty kahva, ennen en edes tiennyt, että sellaistakin ainetta on olemassa!
– Ihan uutena taitona haluaisin oppia tekemään itselleni tallukkaat, ja laitoinkin siitä menemään kurssitoivetta kansalaisopistolle. Omin päin en uskaltaisi lähteä yrittämään niiden tekemistä, Parviainen naurahtaa. 

Kahva fimo-muovailuvahaa

POTROIT -kevätnäyttelyssä esillä olleita puukkoja

Koneneulontaa ja ikimuistoisia opetushetkiä

Paula Kurki muistelee, että ensimmäistä kertaa hän opetti Ilomantsin kansalaisopistossa 1990-luvun alussa.
– Vuodesta en täysin varma ole, olisiko se ollut 1991. Ensimmäinen vetämäni kurssi oli kehitysvammaisten viriketoimintapiiri, Kurki muistelee.
Jo muutaman vuosikymmenen kestäneen opetushistoriansa aikana Kurki on opettanut muun muassa koneneulontaa sekä huovutusta.
– Pääasiassa olen opettanut erilaisia käsityöjuttuja, joissa käsitellään pehmeitä materiaaleja.
Kuluneena 2016—2017 lukukautena Kurki veti kansalaisopistossa koneneulonta- ja monenlaiset käsityöt -kurssit.
– Kiinnostuin käsitöistä kouluaikoinani. Kun opiskelin kotiteollisuuskoulussa, kiinnostuin koneneulonnasta. Sen jälkeen opiskelin neulekisälliksi. Artenomiopinnoissani erikoistuin huovuttamiseen.

Kurki kertoo viihtyvänsä opettajana kansalaisopistossa.
– Tykkään etenkin, että kansalaisopistossa voi opettaa aikuisia. Parasta opettamisessa on mukavat kurssilaiset sekä todella mukava henkilökunta – kaikki asiat ovat aina sujuneet todella hyvin ja mutkattomasti.
– Jokaisella kurssilla opettaja kohtaa kuitenkin haasteita. Kurssille saattaa esimerkiksi osallistua vaativia kurssilaisia tai eteen voi tulla tilanne, johon täytyy enemmän paneutua. Mutta mitään ylitsepääsemätöntä ongelmia ei kuitenkaan ole tullut vastaan!
Mikä sitten on ollut mieleen painunein opetushetki?
– Tästä jo on monta vuotta aikaa, se tyttö on jo kirjoittanut ylioppilaaksikin, mutta tämän tilanteen sattuessa hän taisi olla ehkä viiden vanha. Hän osallistui silloin vetämälleni huovutuskurssille ja tuntia oli kulunut jo jonkin aikaa. Jaoin kurssilaisille huovutusmateriaaleja, kun tyttö kysyi minulta: ”Ope, milloin me aloitetaan se huohottaminen? Isä sanoi, että tämä on sellainen huohotuskurssi!”. Vastasin tytölle, että isä varmaan tarkoitti huovuttamista, Kurki naurahtaa.

Kurki kertoo, että kahden kurssin vetäminen on hänelle riittävä määrä opetustyötä, jolloin hänelle jää aikaa myös omille harrastuksille – hän kertookin, että haluaisi oppia vielä lisää käsitöistä.
– Olisi vielä paljonkin asioita, joita haluaisin oppia, mutta aika ei taida riittää kaikkeen. Haluaisin oppia ainakin huovuttamisesta lisää, kun sillä puolella on tullut niin paljon uusia juttuja. Olen myös innostunut verhoilusta, joten sitä haluaisin oppia enemmän.